Nonniin kaikki on paikalla ja voidaankin heti aloittaa'
Olin tullut Artin kanssa Runorantaan tasapainotunnille ja Melina aloitteli tunnin pitämistä. Olin lämmitellyt hieman jo ponin kanssa ennen tuntia, mutta nyt sitten päästiin tositoimiin. Melina oli asettanut maapuomeja ja 'tötsiä' pujottelua varten. Olimme kaikki tietenkin ilman satulaa ja ainoa hyvä asia oli se, että tippuminen pienen shetlanninponin selästä ei olisi paha. En ollut pitkään aikaan ratsastanut ilman satulaa, joten jo pelkkä käynti tuntui kamalalle. Silloinkin kun olin niin ratsuna oli tasainen puoliverinen jonka askeleet olivat täydelliset. Melina kuitenkin kehoitti meidät raviin ja painoin pohkeet kiinni.Artti nosti nätisti ravin mutta itse en kovin nätisti selässä ollut. Nojailin taaksepäin jo hieman liikaakin. Pieni ja nopeatempoinen ravi ei ollut helppoa istuttavaa, mutta kun siihen tottui pystyi sitä jo hieman työstämään niin että siellä pystyi istumaan kunnolla. 'Seuraavaksi pujottelette ravissa kartiot ja käännytte vuorotellen eri suuntiin päädyssä' Edessäni ravasi suuri puoliverinen ja mielessäni hihitin miltä mahdoimmekaan näyttää pienen ponini kanssa tuon suuren hevosen perässä.. Lähdin pujottelemaan kartioita ja ne sujuivat hyvin. Välillä itse menetin tasapainoani ja keinahdin sisäänpäin jolloin Artti teki liian läheltä käännöksen ja törppö kaatui. Teimme tehtävää molemmista suunnista ja kun Melinan mielestä kaikki sujui hyvin siirsimme hetkeksi käyntiin. Hän selitti uuden tehtävän. 'Hetken kuluttua jatkatte samalla lailla pujotellen, mutta vaihtelette tempoa. Välillä reippaasti ja välillä hitaammin, muttei kuitenkaan niin että rikotte käyntiin. Hevosen täytyy kuitenkin liikkua.' Nyt minä olin aloitusvuorossa ja lähdin reippaalla ravilla. Artti hieman innostui ja lähti kaahottamaan ja viskeli pientä päätään ilmaan. Ensimmäisen kartion pujottelimme vielä jotenkuten, mutta seuraavassa tasapainoni katosi ja hetkessä tajusin tömähtäneeni maahan ja artti katsoi minua hölmistyneenä. 'Nouse vain takaisin, tuskin sua sattui?' Melina sanoi ja nauroi kentän toisella laidalla. Minua itseasiassa hieman hävetti, mutta nauroin silti. Tippuihan muutkin. Ensikerralla osasin varautua Artin kepposiin ja heti kun se edes hieman yritti kaahottaa tein pienen pidätyksen. Pääsimme loppuun asti hyvin, vaikka käyntirikkominen oli lähellä. Seuraavaksi menimme maapuomeja ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Käynti meni helposti, vaikkakin Artti teki loikkia puomin yli ja oma istunta horjahteli. Välillä roikuin ponin tukassa kuin aloittelija konsanaan.. Ravissakin kaikki tuntui menevän hyvin aina siihen asti kun päästiin itse puomille. Melina kehoitti minua hieman rentoutumaan ja pidättämään juuri ennen puomia. Jouduin välillä menemään puomin ohikin kun korjailin omaa asentoani. Kun lopulta pääsimme nostamaan laukkaa Artti heitti muutamat pukit ja minä römähdin kaulalle. Sinnittelin loppuun asti selässä mutta kaiken kruunasi kaunis piruetti jonka aikana poni vaihtoi suuntaa ja silloin minä jo makasin lumen peitossa maassa. Nousin sieltä sitten jälleen kerran selkään ja nostin laukan, nojaten hieman taakse sillä olin valmistautunut pieneen pukkiin. Kaikki sujui tälläkertaa hyvin ja pääsimme tulemaan puomille. Hidastelin hieman ennen puomia, mutta puomin jälkeen kaahotimme aina kuin päättömät kanat. Huomasin jo lopputunnista istuvani yllättävän hyvin ja rennosti ja ratsastaminenkin tuntui vaivattomalta. Mahtavaa kuinka yksi tunti opettaakin näin paljon! Pitää kotonakin mennä enemmän ilman satulaa. |
ArttiErilaisia turinoita erityisesti Artista |