Niin monen tallin romahtamisen jälkeen aina sanoo itselleen ettei ikinä ota uusia hevosia. Mutta totuus on usein karu, niin nyttenkin. Hevosia alkoi vain kertyä ja joka aamu tallista kuului suurempi ryhmä kiljuvia hevosia. Vaikka jokainen on rakas, on tehtävä välillä päätöksiä, mitkä on aluksi kovin vaikeita. Hevoset tarvitsevat niin paljon, enkä halua jättää yhtäkään hevosta roikkumaan. Haluan panostaa jokaiseen. Aloitin työt ratsastuksenopettajana Tähtikvartsissa, joten aika menee enemmän kuin koskaan kuitille. Tämän vuoksi on tehty päätöksiä myydä hevosia. Näin alkuun olisi tarkoitus jättää itselleni tammoista Polly, Nappi & Tellu sekä oreista Veksi, Pate, Riki, Huri, Rami ja Rollo. Entiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joudunko luopumaan vielä jostain hevosesta.
Rasse ja Sepe, parhaat kaverukset pääsivät laukkaamaan vihreimmille niityille peräkkäisinä päivinä. Rasse kärsi vakavista jalkavaivoista ja oli parempi päättää ori tuskistaan. Sepen ikä alkoi myös näkyä ja koska nämä kaksi oli kuin paita ja peppu, oli päätös kaikkien kannalta parhain. Toivonmukaan tallin rytmi palautuisi pian arkiseksi. Remontti alkaa olla ohi ja jokainenon saanut uudet, isommat karsinat. Keinuhaka on alkanut myös yhteistyöhön Hevoskeskus Tähtikvartsin kanssa, saa nähdä mitä kaikkea keksitään! Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu!
0 Comments
Ihmeellisestä päähänpistosta päätin vetää ranttaliksi ja ostaa hevosia. Yhteydenottoja hevosten myyjiltä satoi pilvin pimein ja sekosin hieman. Nyt on tallissa paljon uusia tuttavuuksia ja vielä yksi on matkalla. Sepe, Cada, Ay, Rommi, Rasse & Polly sekä pian Tallilaan muuttava Vesku, ovat enemmän kuin tervetulleita talliin. Hyvin jo sijoittuneita sekä pari kisattavaa kaveria. Eiköhän tästä hyvä tule. Ainoa ongelma on tarhaus, sillä sattumalta suurin osa tammoista on hyvinkin pomottavia tapauksia ja tarhat meinaa heidän kanssaan loppua kesken...
Hevosille on saatu pikkuhiljaa muutamia startteja alle niin KRJ kuin ERJ kisoista. Vielä on matkaa maaliin ja erilaisiin laatuarvosteluihin, mutta ehkä hyvä näin. Tallille myös on saapunut vaikka ja ketä, ja tarkoitus olisi ostaa edelleen lisää karvapalloja. Uusin ystävämme Sassa, on tarjonnut mieleenpainuvia kokemuksia. Kuka oikeasti osaa tehdä kavioiden putsauksesta tunnin kestävän operaation??? Sassa.
Noh, hän on meidän juniori, ymmärrettävää mutta silti. Onneksi on ainut näin vaativa tapaus, sillä jopa Tellu alkaa pikkuhiljaa aikuistua. Vuoden vaihteen jälkeen on tapahtunut kamalia asioita, jotka ovat uuvuttaneet Tallilaa. Keväällä jouduimme kokemaan kamalan menetyksen. Rakkain ja vanhin shetlanninponimme Artti nukkui ikuiseen uneen 30.4.2017. Kiitettävään ikään päässyt ponipallero jaksoi puurtaa eteenpäin mainiosti, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä että vanhuus iskee ja on parempi näin. 1.5.2017 tapahtui kuitenkin toinen tragedia. Vanhin ponini Humb, alkoi kärsimään kovista selkäkivuista. Herralla ei voitu tehdä mitään kuukausiin, sillä oireilut alkoivat jo helmikuussa niin vahvasti. Eläinlääkäri ilmoitti, ettei Humbista tule ratsua vaikka mitä tekisi. Näin olimme taas vaikeiden asioiden äärellä. 1.5 ensimmäinen oma ponini nukkui ikiuneen. Tämän päiväisen traagisen menetyksen jälkeen olo on tyhjä. Istun omassa makuuhuoneessani ja selailen hevoskauppoja kahvikupposen äärellä. Iltatalli tuli hoidetuksi tottakai, aivan kuten ennen. Nyt hoidettavia oli kaksi vähemmän. Silti olen enemmän kuin kiitollinen Patesta ja Tellusta. He saavat minut tallille ja helpottavat surua. Päivä kerrallaan elellään, molemmat hevoset ovat hieman kevyemmällä liikunnalla ainakin viikon verran surutyön sekä flunssan takia.
Pian ollaan taas huippukunnossa! Kaikki alkaa meidän uudella tallilla olla valmista! Riemusta hihkuen koska se stressi on nyt toistaiseksi poissa. Hevoset on saatu hyvin omille paikoilleen, ainoastaan tämä meidän Hollanin vauva Tellu etsii ystävää. Tänään kuitenkin luvassa hyvin tavallinen tallipäivä, onnekseni Marie on lomalla joten saan apua tallihommiin! Annoin hänen kuitenkin nukkua aamutallin yli loman kunniaksi ja suuntasinkin yksin eteiseen pukemaan. Ulko-ovella painoin vielä pipon syvälle päähän ja lähdin kävelemään tallia kohti. Kello näyttää 6.30 aamulla. Pimeää ja jokapuolella niin levollisen näköistä. Paksu lumikerros on peittänyt maata entisestään yön aikana.
Tallinovi oli jäätynyt jälleen kiinni, joten aamun ensimmäinen taistelu koettiin siinä. Jouduin lopulta kantamaan sisältä kuumaa vettä, jotta saisin lukon auki. Pakkanen oli kirinyt liki 20 miinusasteeseen, siltä kyllä tuntuikin. Oven auetessa jokapuolelta alkoi kuulua hörinää sekä yksi kova kiljaisu. "Huomenta sinullekkin Tellu" sanoin äänekkäälle tammalleni ja aloin sytyttelemään valoja talliin. Hevoset odotti malttamattomina ruokiaan ja tallissa kaikui kova jytinä ja kolke niin kauan, kunnes jokainen oli saanut kuppiinsa ruoat. Kaivoin kuivaushuoneesta jokaisen ulko-loimen ja viskelin ne karsinoiden eteen odottamaan. Pikkuhiljaa kun kaikki alkoivat taas kolistelemaan, tällä kertaa ulospääsyä, aloin loimittamaan. Kaikille vain nopeasti loimet selkään ja pihalle. Ensimmäiseen tarhaan meni Artti ja Humb, toiseen Pate ja kolmanteen vielä Tellu. Hevosille vielä tarhoihin heinät ja sen jälkeen edessä odottaa siivousurakka.. "Miten neljästä hevosesta lähtee näin paljon p*skaa...." Puoliunessa kuitenkin siivosin karsinat ja laitoin iltaruoat sekä heinät valmiiksi odottamaan. |
Keinuhaan
Tallin turinoita arkipäivisistä tapahtumista. VIRTUAALITALLI
A SIM GAME STABLE! |